
Vihreät on perinteisesti kutsunut itseään tiedepuolueeksi ja sisältää myös Viite – tieteen ja teknologian vihreät -nimisen yhdistyksen. Kuitenkin puolueen viestintä sukupuoleen liittyvien faktojen osalta nostattaa kulmakarvoja ihmisillä, jotka ovat nimenomaan tieteestä kiinnostuneita. Jos minun pitäisi nimetä yksi asia, jota politiikassa haluan edistää, se on tieteelliseen metodiin perustuva ajattelu. Yksi selkeä asia, joka yhdistää äärivasemmiston ylilyöntejä ja Elon Muskin sekä Trumpin salaliittoteorioita ja valheita on ettei kumpikaan kestä hyvin tieteellisen ajattelun läpivalaisua. Viime kädessä vaatimus todistusaineistolle, toistettavuudelle ja falsifioitavuudelle auttavat määrittämään ideologisille väitteille niille kuuluvan kunnioituksen.
En koe kuitenkaan saavani vihreistä kokonaisuudessaan paljoa tieteellistä vetoapua nykyisessä poliittisessa tilanteessa vuonna 2025 – identiteettipolitiikan veto on yhä niin vahva, että se näkyy yhä vain vieläkin puolueessa menetettyinä äänestäjinä ja jäseninä. Tämän voi reaaliajassa käydä toteamassa vihreiden instakommenteissa:

Kuinka sitten tarkastella sukupuolikysymystä tieteellisesti? Ensinnäkin voidaan kysyä, mistä puhutaan kun puhutaan sukupuolista. Sukupuolella tarkoitetaan englanninkielessä sex (biologinen sukupuoli) ja gender (sosiaalinen sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti) nimillä tunnettuja käsitteitä. Näiden kahden käsitteen tieteellinen käsittely on hyvin erilainen ja niiden niputtaminen yhteen on harhaanjohtavaa ja hankaloittaa tavallista ihmistä saamasta kuvaa siitä, mitä halutaan sanoa.
Biologisen sukupuolen osalta aihetta tutkineiden biologien osalta maailmassa on vallinnut karkeasti konsensus, että nimettäviä, olemassaolevia sukupuolia on kaksi: mies ja nainen. Tämän lisäksi on erilaisia intersukupuolisia tiloja, joissa esiintyy esimerkiksi kromosomien tai sukupuolielinten kehittymisen häiriöitä. Näiden tilojen esiintyvyys on n. yksi sadasta, mikäli mukaan lasketaan kaikki subkliiniset, esim. geenitestillä havaittavissa olevat tilat. Niiden esiintyvyys on n. 1/3000, mikäli puhutaan kliinisesti merkittävistä tiloista. Mikään intersukupuolinen tila ei käsitä kolmatta tai neljättä sukupuolta, joten sukupuolia on biologisesti nimettävissä kaksi. Tämä on ollut myös ihmisen biologian opetuksen valtavirtaa ainakin siihen asti, kun aihe politisoitui Yhdysvalloissa viime vuosikymmenen loppua kohden.
Kysyttäessä suomenkieliseltä akateemiselta väestöltä, oma tutkimusaineistoni on näyttänyt tällaista hajontaa miehille:

ja tällaista naisille:

Tutkimuksessa n. kaksi kolmasosaa yliopistossa työskentelevistä tai siellä opiskelevista ihmisistä, neljä viidestä miehestä ja maltillinen enemmistö naisista, kannattaa väitettä ”ihmislajilla on kaksi biologista sukupuolta”. Kyseessä on siis Suomessa akateemisen valtavirran ajattelu.

Sukupuolien määrä ja spektriluonne ovat keskenään kaksi hieman eri kysymystä. Kysyin tekoälyapurilta, joka antoi ”riippuu”-vastauksen.


Samastaessaan spektriluonteen kyseenalaistajat ”sukupuolesta fiksaantuneiden konservatiivien meuhkaamisen” kanssa, vihreät ei joka tapauksessa tee itselleen palvelusta akateemisten miesten tavoittamisessa. Kilpailu käydään, taas, vasemmistoliiton kanssa pienehköstä joukosta nuoria, enimmäkseen naispuolisia, vasemmistolaisia äänestäjiä.
Toinen tapa tarkastella sukupuolta on sosiaalinen ja kulttuurinen: ihmisten sukupuolikokemukset ovat moninaiset. Kun ihmisiltä on tällä vuosikymmenellä kysytty asiasta, tyypillisesti 0,5-1% on ilmoittanut identiteetikseen jonkin ei-binäärisen tai transsukupuolen. On tavallaan totta, että tämän asian raportointi on tiedettä. Sosiologi, sosiaalipsykologi, psykologi tai väestötieteilijä voi kysyä ihmisiltä näiden kokemuksesta ja havainto raportoidaan artikkelissa, jonka jokin akateeminen journal julkaisee.
Kyseessä on silti erilainen tieteellinen fakta kuin se, että sukusoluja on kahdentyyppisiä tai että geenitesti antaa 99+%:lle ihmisistä tuloksen XX tai XY. Jälkimmäinen biologinen mittaus on kontrolloitu, toistettava sekä falsifioitava ja sen pohjalta voidaan ennustaa ihmisen muita ominaisuuksia. Toinen hieman samankaltainen ominaisuus ihmisellä on esimerkiksi veriryhmä, joita on rajallinen määrä (4 + rhesustekijät), joskin veriryhmän kyky ennustaa ihmisen muuta biologiaa on sukupuolta huonompi.
Jos kulttuurimme alkaisi antaa veriryhmille sosiaalista merkitystä ja rakentaa uskomuksia ja rooleja eri ryhmätyypeille (”O:t ovat luontaisia johtajia”, ”AB-ryhmäläisten on hyvä hoitaa lapsia kotona”) saattaisi kulttuurissa esiintyä seuraavaksi sosiaalinen veriryhmä. Tällöin saattaisimme nähdä veriryhmäfluideja, veriryhmäkväärejä ja ABO-ryhmäisiä ihmisiä. Olisi aika selvää, että veriryhmän ”tieteellinen fakta” olisi kuitenkin edelleen, että niitä on neljä ja ne tunnistetaan antigeeneista.
Sosiaalinen sukupuoli on kulttuurin ja ajankuvan mukana vaihteleva kokemuksellinen ominaisuus. Sen nimittäminen tieteelliseksi faktaksi lainaa uskottavuutta luonnontieteellisten faktojen tarkalta metodologiselta kurilta ja soveltaa sitä pehmoisempaan kenttään, jossa kolmannet muuttujat, matalampi toistettavuus ja falsifioitavuus sekä mitattavien ominaisuuksien epätäsmällinen määrittely sumentavat kuvaa huomattavasti. Näiden erityyppisten ”tieteellisten faktojen” eroa luonnehtii taulukko, jonka tilasin aiheesta tekoälyapurilta:

Paaluttaessaan ”sukupuolia on enemmän kuin kaksi” tieteellisenä faktana vihreät astuu niiden ihmisten varpaille, jotka katsovat asian tieteellistä faktaluonnetta luonnontieteistä opitun metodologisen kurin kautta. Toimimalla näin monilla eri (identiteetti)politiikan osa-alueilla, puolue menettää insinöörejä, lääkäreitä ja koodareita, jotka voisivat muuten harkita puolueen äänestämistä tai ovat niin joskus tehneetkin. Miksei siis vain sanoa, että sukupuoli-identiteettejä on enemmän kuin kaksi?
Asiaa hämärtää Suomen uusi lainsäädäntö, jossa sukupuolta voi vaihtaa ilmoituksella. Olisimme hyötyneet suuresti englantia vastaavan sex ja gender -erottelun tekemisestä. Nyt näytämme löytävän itsemme lingvistisestä suosta, joka tekee kulttuurisotien sotimisesta ihmisille melkein liian helppoa. Omalta osaltani haluan nostaa vihreät ulos juoksuhaudasta ja ansaitsemaan sekä nauttimaan taas tieteellisesti ajattelevien ihmisten luottamusta.