Tein keväällä tutkimuksen, jossa syntyi uusi mittari ”kriittisen oikeiston” asenteille. Kansanomaisempi nimitys näille asenteille on ”woke-oikeisto” – uusi käsite, joka on puhuttanut Yhdysvalloissa alkuvuodesta alkaen ja ylsi tutkimukseni ennakkojulkaisun ilmestymispäivänä Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen asti. Tutkimus on vielä vertaisarvioimaton, mutta sen keskeiset tulokset tuskin dramaattisesti muuttuvat. Luodaan katsaus tuloksiin.
Alkuun on hyvä todeta, että tutkimuksen otos ei ollut satunnainen ja siksi tulosten pohjalta ei voi yleistää koko Suomen populaatioon. 626 osallistujaa tulivat enimmäkseen yliopiston viestintäkanavilta sekä poliittisista someista. Otosta voi kuitenkin katsoa deskriptiivisesti ja erityisesti tarkkailla kuinka mittarit käyttäytyivät tässä aineistossa.
Mittari kysyy missä määrin vastaaja on samaa mieltä krittisen oikeiston asenteita kuvaavista väitteistä, kuten ”Kotimaani väestöä vaihdetaan suunnitellusti”. Mittaria suunnitellessa pyrin tavoittamaan väittämillä 1) ns. katkeran identiteettipolitiikan (identitarian grievance; konservatiivit, valkoiset ja miehet ovat sorrettuja ryhmiä), 2) post-modernin konservatismin (totuus on suhteellista ja vain vallalla ja voittavilla kertomuksilla on merkitystä) ja 3) autoritaarisen nationalismin (hyvä valtias rikkoo sääntöjä, mediat valtion kuristusotteessa) asenneryppään. Taustalla oli yleisempi ajatus, että ”kriittinen” politiikka, eli ”woke”, niin oikealla kuin vasemmalla, perustuu identiteettihierarkioille ja ilmaisunvapauteen puuttumiselle.
Mittari toimi psykometrisesti melko hyvin. Väittämiksi valikoituivat lopulta:
Reilu neljäsosa tutkimuksen osallistujista suhtautui näihin väittämiin enemmän myönteisesti kuin kielteisesti. Kannatus keskittyi voimakkaasti perussuomalaisten (myönteinen suhtautuminen kahdella kolmasosalla) ja kristillisdemokraattien (reilulla puolella) äänestäjiin.
”Woke-oikeistoon” kuuluminen korreloi (heikosti) henkilökohtaisten sorretuksi tulemisen kokemusten kanssa. Se ei korreloinut onnellisuuden tai poliittisen väkivallan oikeutetuksi kokemisen kanssa. Kuriositeettina perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien äänestäjistä kannatti tässä otoksessa suurin osa yhden valtion (Israel) ratkaisua Israelin ja Palestiinan konfliktiin. Vain n. 5 % katsoi Israelin syyllistyneen kansanmurhaan lokakuussa 2023 alkaneessa sodassa.
Samassa tutkimuksessa toisinsin myös aiemmin kehitetyn kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asenteiden, eli perinteisen ”woken” mittarin validoinnin. Tämän mittarin psykometriset ominaisuudet olivat aineistossa erinomaiset. Kysymysrakenne muuttui aiemmasta tutkimuksesta hieman ja on nyt tällainen:
Kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden väittämät saivat samoin otoksessa reilun neljäsosan kannatuksen ja keskittyivät voimakkaasti vasemmistoliiton (84%) ja vihreiden (77%) äänestäjille. Oikeisto-wokea kannatti näissä ryhmissä 0% ja 2% – samoin vasemmiston ”wokea” kannatti perussuomalaisten ja KD:n äänestäjistä 0% ja 4%. Vasemmiston ”woke”-asenteet korreloivat tässä tutkimuksessa poliittisen väkivallan oikeutuksen kanssa kohtalaisesti (r = .28). Vasemmistoliiton äänestäjistä tässä otoksessa vajaa kolmasosa ei ollut eri mieltä ”väkivalta poliittisesti vaarallisia ihmisiä vastaan on mielestäni oikeutettua” väitteen kanssa – miehistä näin ajatteli jopa 40%.
Kriittisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asenteet eivät sanottavasti korreloineet onnellisuuden (r = -.09) tai henkilökohtaisten sortokokemusten kanssa. Mittari korreloi voimakkaan negatiivisesti kriittisen oikeiston mittarin kanssa. Vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajien keskuudessa esiintyi laaja konsensus Israelin syyllisyydestä kansanmurhaan, näin ajatteli 95% ja 91% puolueiden kannattajista. Kahden valtion ratkaisu sai voimakkaan kannatuksen, joskin vasemmistoliittoa äänestävistä miehistä vajaa viidennes kannatti yhden valtion (Palestiina) ratkaisua.
Lopputulemana ”wokea” voi nyt tutkia sekä vasemmalla että oikealla ja tehtävään on tarjolla on kaksi psykometrisesti validia mittaria, joilla on tutkimuksissa ollut jossain määrin mielenkiintoiset korrelaatit. Henkilökohtaisesti olen yhä agnostikko sen suhteen, missä määrin ”woke right” on lopulta elinkelpoinen ja mielekäs käsite pidemmällä aikavälillä.
Kutsui sitä miten kutsui, tämän otoksen vastaajat ilmaisivat molemmilla laidoilla identiteettipoliittisia asenteita ja halukkuutta säädellä muiden ihmisten ilmaisunvapautta. Vasemmistossa haluttiin lisää turvallisempia tiloja ja pidettiin mikroaggressioihin puuttumista tärkeänä, oikealla osa uskoi että ”konservatiivisten arvojen tulisi määrätä, mitkä ilmaisut ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä”. Näyttää siltä, ettei ”woke” ole vielä kuollut.
Kuva: South Park