Moni taho tuntuu tällä hetkellä kuiskivan, että vihreiden tulisi käydä keskustelu siitä, keitä he ovat. Olen kuullut tästä toiveita vihreiden sisällä ja sen ulkopuolella. Ankarin ilmaisu ajatukselle tarjottiin eilen Iltalehdessä, Sanna Ukkolan kanavoitua kymmentä suuren median politiikan toimittajaa:
”– Vihreät näyttäytyy tosi linjattomana, tosi heikkona. Ei vaan pysty varastamaan aloitetta missään kohtaa. Tulee vaikutelma, et Virta on aika yksin.”
”– Kaikki ulostulot lapsista, mielenterveysongelmista, lapsista ja lapsista. Mikä siinä on se pihvi? On epäonnistunut, koska puolue hakee identiteettiään edelleen. Vihreissä muutenkin huonoa tiedotusta, ei ammattimaista.”
”– Höpöttää lastensuojelusta ja käpertyy nurkkaan, vihreät on poistunut vaihtoehtona kartalla. Jämähtänyt täysin paikalleen, jäänyt jopa vasemmistoliiton jalkoihin. Varmaan vihreät itsekin jo odottavat, että hän ilmoittaa pian luopumisestaan.”
Yleispuolueen puheenjohtajalta lastensuojelufokus vaalien ylivoimaisesti näkyvimpänä teemana on kieltämättä kapea. Vihreät näyttää edelleen olevan vuosia kestäneellä matkalla kohti marginaalia. Mitä voidaan tehdä?
Ennen ratkaisujen esittämistä tulee ensin diagnosoida ongelma oikein. Käydään läpi pääkohdat:
1. Vihreät on viimeisen kymmenen vuoden aikana liikkunut jatkuvasti vasemmistoliberaaliin suuntaan ja se on menettänyt maltillisten ja oikeistolaisten äänestäjien luottamuksen. Näiden äänestäjien voi olla vaikea löytää syitä äänestää listavaalissa puoluetta, jossa ääni kanavoituu 90-prosenttisesti progressiivisia arvoja ajaville punavihreille.
2. Puolueen viestintä on yhä suunnattu voimakkaan punavihreään suuntaan, jolloin muut kuin progressiivinen ydinväki eivät edelleenkään voi nähdä puoluetta paikkana, jossa omia arvoja voisi edistää. Viestinnässä korostuu eliitin sisäinen hyvesignalointi, joka viime vuosiin saakka on lännessä saanut intersektionaalisen identiteettipolitiikan muodon. Aika on kuitenkin ajamassa tästä trendistä ohi ja vihreiden olisi hyvä havahtua korjaamaan linjaa nyt.
3. Heikko johtajuus, jossa liberaalioikeistosta liikkeelle lähtenyttä puheenjohtajaa on vaikeaa erottaa puolueen aktivistisiivestä vaalikonevastauksissa. Sofia Virta mainitsi muutama vuosi sitten poliittiseksi esikuvakseen Maria Ohisalon, joka kuitenkin voimakkaan punavihreältä arvomaailmaltaan sijoittui aivan eri puolelle nelikenttää kuin Sofia Virta tuolloin.
Kuinka parantaa tilannetta?
1. Vihreiden tulee pyrkiä tilanteeseen, jossa sillä on yhtä paljon oikeistolaisia kuin vasemmistolaisia poliitikkoja ja kannattajia. Näin puoluetta tohtisi äänestää myös oikeistosta käsin ilman pelkoa, että äänet menevät punavihreille. Kuvitin tarvittavaa muutosta aiemmassa blogikirjoituksessa tällä kuvalla:
2. Viestintä tulee suunnata tulevaisuuden yleispuolue vihreiden kannattajille. Tällä puolueella olisi 15-20 prosentin kannatus ja nykyinen vihreät olisi sen progressiivinen vasen laita. Täysin uusi porukka tavoitetaan koulutetuista poliittisen keskustan osaajista ja liberaalista oikeistosta – tällä hetkellä nämä ihmiset äänestävät demareita, kokoomusta, RKP:ta ja jopa keskustaa.
Puolueen viestinnässä on vaihdettava sävyä äänestäjien syyllistämisestä (”SUOMI ON RASISTINEN MAA – Se ei ole mielipide vaan totuus”) positiivisen ja eteenpäin katsovan linjan rakentamiseen. Ennen kaikkea tulee löytää tapoja kokea yhteistä jäsenyyttä laajassa puolueessa, johon melkein kaikenlaiset suurin piirtein liberaalit arvot jakavat suomalaiset ovat tervetulleita.
3. Ikävä sanoa tätä, sillä olin toiveikas Sofia Virran suhteen, mutta: puolueeseen on saatava jämäkkä, maltillinen johto. Vihreiden ytimessä on vahva edustus punavihreästä laidasta ja kun Sofia Virralla on ollut haasteita muotoilla vihreille yleispoliittista visiota, ytimen ääni kuuluu vahvana puolueen viestinnässä. Ville Niinistö käytti ponnekkaasti ja selkeästi ääntään, jolloin puolueen laitojen ääni peittyi Niinistön linjaan. Huolenani on kuitenkin myös, että jos Virta astuu sivuun, rivissä on odottamassa progressiivisen laidan poliitikkoja valmiina viemään puoluetta vielä kauemmas siitä, mitä yleispuolue Suomessa tarvitsisi menestyäkseen.
Oma ehdotukseni yleispuolue vihreiden arvopohjaksi on seuraava:
1. Sananvapauskeskeinen liberaalin demokratian puolustus. Samalla tulee puolustetuksi vapaa ja avoin tiede. Vihreiden tulee puolustaa avointa mielipiteiden markkinapaikkaa, eikä jättää tehtävää vain oikeistolle. Sananvapauteen kohdistuvat kavennukset tulee työntää taka-alalle, esimerkiksi puolueessa keskeinen ”turvallisempia tilojen” painottaminen näyttää aikuisille ihmisille lapsellisilta.
2. Oikeusvaltio, jonka edessä kaikki ovat tasa-arvoisia. Näillä kahdella ensimmäisellä kohdalla on länsimaissa tällä hetkellä kova tilaus, Trumpin vietyä Yhdysvallat Unkarin ja jopa Venäjän tielle liberaalin demokratian ja oikeusvaltion haastamisessa.
3. Vahva hyvinvointivaltio ja kotouttamiskykyyn perustuva, vastuullinen maahanmuuttopolitiikka. Osmo Soininvaara ja Jussi Pyykkönen esittelivät taannoin Suomelle uuden maahanmuuttostrategian, jossa painopiste olisi ns. Kanadan mallissa, eli tulijoiden pisteytyksessä ja pakolaiskiintiön suosimisessa turvapaikkamenettelyn yli.
Ruotsin ja Tanskan keskustavasemmisto ovat tehneet viime vuosina useita tiukennuksia maahanmuuttopolitiikkaan, joita New York Times käsitteli pitkässä, suopeassa artikkelissa, jossa lehti argumentoi pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin olevan kestävällä pohjalla ainoastaan, kun maahantulijoiden määrä on maltillinen ja kotouttaminen vahvasti resursoitu. Omaksumalla hybridin Soininvaara/Pyykkösen ja muiden Pohjoismaiden mallia, vihreät osoittaisi yleispuolueelle sopivaa vastuullisuutta maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä.
4. Sotilaallinen supervalta EU. Yhdysvallat on vetämässä tukensa NATO:lta ja Eurooppa on jäänyt omilleen puolustamaan Ukrainaa. Olisi korkea aika nojata Suomen olemassaoleviin osaamisalueisiin ja maabrändiinkin puolustuksen superosaajana ja näyttää johtajuutta yhdentyvän EU:n etulinjassa.
5. Vihreä kasvu. Melkein kaikki puolueet kannattavat nykyisin paljon vihreämpiä arvoja kuin 1990-luvulla, mutta vihreillä on yhä tämän alueen merkittävin osaaminen. Ilmaisu tulee paketoida tavalla, joka koulutettujen kaupunkilaisten, erityisesti miesten, on helppo ottaa vastaan. Vihreät voi välttää yleispuolueeksi onnistuneesti nousseiden Saksan vihreiden virheet ja nojata viestinnän painopisteissä ydinvoimaan.
Nämä ovat oma ehdotukseni lähtökohdaksi. Olen valmis muokkaamaan niitä hyvin perustellun palautteen pohjalta. Mitä sinä ajattelet, että vihreiden tulisi tehdä?
