Kuukausi: tammikuu 2025

Aspects of Elon Musk’s life have increasingly started to remind me of those of Charles Foster Kane’s. This week I’ve been tracking three threads in Elon’s recent life: 1) his father doing a tour of podcasts, 2) his attempts to pass himself off as a world class video game player, and 3) Sam Harris’s account of Elon not understanding basic math, not paying a lost bet, and terminating a friendship over the friend pointing out Elon had lost their bet.

1. Errol Musk: narcissistic father

Elon’s father, pictured with his former step-daughter with whom he now has two kids, is quite easily recognizable as Elon’s father. Both are somewhat grandiose (Errol more explicitly), talk engineering, and seem prone to conspiracy theories. Unlike Charles Kane, Elon isn’t an orphan. However he seems to have gone without much fatherly love. In discussions, his father constantly brags and humble-brags about what he’s done and what he owns, goes on long monologues that only vaguely relate to what’s discussed, and gives paying each others’ bills as the primary example of there being love in the family. He begins one interview by praising Napoleon for 5 minutes and noting that Elon too is a fan and has collected Napoleon memorabilia.

Errol is a former officer of apartheid South Africa’s military. Without going into detail, he alludes to things he’s done at the time that were ”normal then”, sounding slightly defensive. He describes liking Trump from the beginning and says he, Elon, and Kimbal share politics that sound pretty far to the right. He introduces conspiracy theories about Michelle Obama and Emmanual Macron’s wife being men and Obama being gay. He makes, where I can judge them, factual errors that sound like he’s uninterested in facts, at least when they get in the way of his truth.

To me it’s slightly baffling that Errol and Elon, both engineers, seem so uninterested in whether they are speaking facts or fiction. In this they are like Trump. For what it’s worth, Elon’s mother has described Errol as abusive and violent. I don’t know how Elon’s relationship with his mother is, but given he chose to go live with his father when his parents divorced, he may not have had as much love in his life as he would have liked.

2. Elon Musk: god gamer

This week Elon has been trending on Twitch and Youtube for apparently having paid someone to play his Path of Exile 2 character to an extremely high level, requiring 12-hour days for weeks or months, and trying to then pass the character off as his. When people who play the game instantly called bullshit and listed incontrovertible evidence that Elon did not understand the game at all Elon went after gaming streamers. He took away Asmongold’s, who has been Elon’s ”huge fan” for years, checkmark for his very mild response to Elon’s ridiculous stream, tweeted Asmon is ”NOT good at videogames”, and released DMs between him and Asmon to embarass him for having editors. Having editors is standard for Youtubers but Elon is boomer enough to think they are like newspaper editors and thus Asmon ”is not his own man” because he has a ”boss”.

That Elon would pay for someone to play games for him in order to have gamer street cred has perhaps been the biggest thing to shift my opinion of him thus far. And there have been many prior instances. I’ve started out fairly positive about Elon and have only been Elon-pilled over the last couple of years. I did note whispering ”I am the alpha in this relationship” to his first wife at their wedding reception while dancing sounded pretty narcisisstic 10+ years ago, but thought it was, perhaps, a manageable character flaw.

Now I wonder where the bottom is with Elon. If he pays streamers to play games for him, then lies about having played the games, and then attacks relatively powerless streamers who point out the obvious, I wonder what his real accomplishments, other than buying lots of promising companies, are. There can be many – after his gaming fraud I just feel like I need evidence before making assumptions.

3. Elon reneges on a bet

This week Sam Harris detailed his falling out with Elon in 2020. The two were friends, but Elon terminated the friendship after Sam Harris asked Elon to walk back his pandemic denying tweet in March of 2020, won a bet against him, and sent Elon a text asking whether 35,000 deaths from Covid-19 were enough for him (Elon had bet against there ever being 35,000 cases in the US). Harris wrote that if he had not known, when they were debating the pandemic, he would have thought he was corresponding with someone who had no understanding of basic mathematical or scientific concepts like exponential curves.

Soon after, Elon went on Twitter to malign Sam over offences Sam calls imaginary. The fact he was so outrageously wrong about the number of cases, that Sam pointed out his faulty reasoning, and that he lost a bet, may have been eating him up over the years and would explain the vitriol directed towards Harris. To this day, he regularly calls Sam ”idiot”, ”clown”, ”mentally ill”, ”subtard” etc. on X. Often this is in reaction to what Harris says about Elon. I would not be surprised if Harris turned out to be Elon’s largest trigger, as Harris’ profile is all about honesty and calling it like it is. Elon likes to bask in people’s admiration and his actions indicate he doesn’t mind if he hasn’t earned it. People have compared Elon to the clothless emperor and Sam is a near-perfect irreverent child.

I’m Elon Reeve Musk!

Like Charles Foster Kane, Elon has ungodly amounts of wealth – more than 400 billion dollars at the moment. Like Kane, he’s made forays into politics, and is three days away from having real influence at the highest level. And like Kane, he really really really wants to be loved. He has bought and gamed Twitter to have as many followers as possible. He seems to be especially motivated to have the gaming community see him as a top member. To do this, he should put in the thousands of hours and then stream, break WRs, and perhaps go to GDQs. Instead he’s paying others and taking credit. He’s buying love with Twitter and he’s buying love with Path of Exile 2.

Unfortunately you can’t buy love. To be loved, you have to be loveable. To be loveable, you have to be vulnerable. You can’t say I’m the greatest in the world and then deny any fault. To be loved, he would need to own up to having cheated and apologize. People would make fun of him, but they would also acknowledge him as human and would see vulnerability that would make him seem more endearing. Unfortunately due to his perhaps somewhat traumatic growing up in macho South Africa, he may be unable to face himself as he is. Instead we get this:

Let’s hope he doesn’t drag everything down with his ego.

Pic credit:
https://www.bbc.com/culture/article/20150720-whats-so-good-about-citizen-kane, https://www.scmp.com/magazines/style/celebrity/article/3188639/completely-normal-errol-musk-dating-his-stepdaughter-jana,
https://kotaku.com/elon-musk-asmongold-poe-2-account-boosting-controversy-1851741223,
https://www.thedailybeast.com/former-pal-sam-harris-claims-elon-musk-is-battling-tweet-addiction/,
https://openart.ai/community/nbTdqxJOLEcnd9YxpNdc

Turku kerää Afrikan tähti -lautapelit pois kaupungin päiväkodeista. Syynä päätökseen on vasemmistoliiton varavaltuutetun Paco Diopin peliin kohdistuva aktivismi. Diop on aiemmin ilmoittanut, että irtisanoutui työstään varhaiskasvatuksessa, koska päiväkotiin hankittiin Afrikan tähti -peli. Diop on ilmoittanut arvojensa perustuvan ”ihmisoikeuksiin, antirasismiin, feminismiin ja intersektionaalisuuteen”. Diopin mukaan Afrikan tähti on ”jäävuoren huippu”, jonka alla ”piilevät syvemmät ilmiöt ja rakenteet, jotka ylläpitävät rasismia jokaisessa yhteiskunnan osa-alueessa”.

Henkilökohtaisesti minulle ei ole juuri väliä, mitä lautapelejä päiväkodeissa on saatavilla. Pidän kuitenkin pelien kieltämistä potentiaalisesti regressiivisenä, ellei peli todella ole selkeästi osoitettavissa lapsille sopimattomaksi – esimerkiksi Cards Against Humanitya ei tarvitse, eikä saa, olla tarjolla eskarilaisille. Mikäli pelejä halutaan lähteä kieltämään, olisi hyvä, että kiellon peruste voitaisiin osoittaa tavalla, jonka mielellään selkeä enemmistö vanhemmista voi hyväksyä. Tällöin sen ei tulisi olla jonkin poliittisen ideologian mukainen peruste, vaan puoluerajat ja poliittiset motiivit ylittävä – esimerkiksi pelien sisältämä selkeä rasismi, seksi, väkivalta tai päihteiden glorifiointi. Viimeksi mainituista syistä esimerkiksi GTA-videopeleissä on ikärajoitukset.

Diopin kuvaama arvopohja ja hänen antamansa perustelut Afrikan tähden kieltämiselle ovat melko subjektiiviset. Maailmalla on kuitenkin paljon esimerkkejä, joissa vastaavat sensitiivisyyspohjaiset vaatimukset ovat jakaneet voimakkaasti mielipiteitä ihmisryhmissä, joita vaaditut toimet koskevat. Esimerkiksi Yhdysvaltain latinalaisamerikkalaisille paikallisen intersektionaalisen vasemmiston toimesta tarjottu inklusiivinen termi ”latinx” ei tavoittanut kohderyhmäänsä lainkaan: alle viisi prosenttia latinoista on kyselyissä suhtautunut termiin myönteisesti. Yhden ihmisen kokemus voi olla hyvä syy ottaa jokin käytäntö tarkasteluun, mutta ei vielä riittävä peruste muuttaa käytäntöä, joka koskee satoja tai tuhansia muita ihmisiä.

Diop on ilmaissut, että Afrikan tähti muistuttaa siitä, mitä kolonialismin historia on häneltä vienyt ja sanoo pelin aiheuttavan traumoja ei-valkoisille ja afrikkalaisille. Hänen näkemyksensä on sinällään arvokas ja tulee ottaa huomioon yhden ihmisen kokemuksena. Diop ei kuitenkaan yksin edusta yhteisöä, joka päättää, mikä on Afrikan tähden kaltaisten pelien moraalinen laatu – ei vaikka siitä päättäisivät ainoastaan suomalaiset, joilla on juuret Senegalissa (kuten Diopilla) tai muualla Afrikassa. Osa heistä on vasemmistolaisia, osa oikeistolaisia, suuri osa siitä välistä. Osa heistä on liberaaleja ja osa konservatiiveja. Todennäköisesti heidän mielipiteensä Afrikan tähdestä sisältävät merkittävää hajontaa, joka ei tule huomioiduksi, jos päätöksenteossa sovelletaan ainoastaan Diopin kokemusta pelistä.

Toinen kysymys ovat paikalliset vanhemmat, joiden lapset ovat turkulaisessa päivähoidossa. Oma arvaukseni on, että suurin osa vanhemmista on Afrikan tähden suhteen melko neutraaleja. Peliin on tallentunut vanhanaikainen tapa hahmottaa Afrikkaa. Timantit viedään ulos mantereelta. Kannessa on heimokuvastoa. Toisaalta peli ei pyri syrjimään ketään eikä ole rasistinen tavalla, jossa suoraan kuvattaisiin jokin ihmisryhmä toista paremmaksi. Oma kokemukseni lapsuudesta oli, että pelikokemus pyöri lähes sataprosenttisesti rahojen hallitsemisen sekä noppien, kulkumuotojen, rosvojen ja jalokivien satunnaisuuden ympärillä. Arvaukseni on, etteivät lapset keskimäärin vie pelistä kotiin, poliittisesti tai historiallisesti, paljoa sen enempää kuin Kimblestäkään. Pelasin lapsena paljon myös Eldorado-nimistä Etelä-Amerikan ”Afrikan tähteä”, eikä poliittinen analyysi ollut kummankaan kokemuksen keskiössä.

Olisin yllättynyt, jos keskimääräisen vanhemman vaisto olisi kieltää peli. Voin toki olla väärässä, mutta olisin itse asiassa yllättynyt, jos useampi kuin yksi kymmenestä vanhemmasta haluaisi niin tehdä. Jokin merkitys täytyy olla silläkin, mikä tämän ihmisjoukon näkemys heidän lapsiaan koskevasta asiasta on – viime kädessä apulaispormestarikin kuitenkin toimii demokraattisella mandaatilla. Afrikan tähden kerääminen päiväkodeista yhden intersektionaaliseen feminismiin arvonsa perustavan vasemmistoliiton poliitikon loukkaantumisen perusteella antaa helposti äänestäjille apulaispormestarista ja hänen puolueestaan arjesta vieraantuneen ja kulttuurisotaa sotivan kuvan. Oma puolueeni vihreät on viime vuosina kerryttänyt mainehaittaa samankaltaisella näkyvyydellä. Yhdysvalloissa kulttuurisodan ylilyönnit ovat edesauttaneet demokraattipuolueen luisua kohti aallonpohjaa vaalimenestyksessä.

Äänestäjät kaipaavat päättäjiltä tasapainoista suhdetta latautuneisiin asioihin. Yhtäältä Afrikan tähden mukana kulkee kuvastoa, joka kaipaa historiallista kontekstualisointia. Toisaalta peli on ilmeisen suosittu ja kai ainoa suomalainen lautapeli 1950-luvulta, jota aktiivisesti pelataan. Selvästi lapset pitävät pelistä pelikokemuksen vuoksi. Pelien kerääminen pois tekee lautapelihyllystä siis yhtä peliä tylsemmän. Voisiko asian ratkaista esimerkiksi muistuttamalla henkilökuntaa, että jos Afrikan tähteä pelatessa syntyy keskustelua Afrikasta, voidaan ilmaista, että peli edustaa tiettyä aikaa maailman historiassa ja siitä on onneksi menty eteenpäin?

Jos peli alkaa herättää pahennusta suuressa joukossa vanhempia, siitä kyllä varmasti kuullaan. Esim. Cards Against Humanity päiväkodeissa varmasti herättäisi vanhemmissa nopean vastareaktion ja muutkin kuin yksittäiset intersektionaaliset vasemmistopoliitikot saisivat äänensä kuuluviin. Afrikan tähden kanssa ei ole niin käynyt. Toinen näkökanta on Diopin esiin tuoma pelin edustama ”jäävuoren huippu” – voidaan kysyä mitä muita muutoksia varhaiskasvatukseen tai koululaitokseen pitäisi tehdä, millainen perustelu niille riittää ja tarttuuko kaupunki niihin vastaavalla kärkkäydellä. Siksi 70 vuotta vanhan lautapelin mini-cancelointia tulisi mielestäni esittää, kun on yhdessä todettu pelin todella tuottavan lapsissa kolonialismia tai olevan selkeästi rasistinen.