Viimeisen vuoden aikana elämässäni on tapahtunut melko paljon ja päätin kirjoittaa koostavan päivityksen. Käsittelen uskontoa, politiikkaa, tekoälyä ja Yhdysvaltoja.
Uskonto
Liityin kirkkoon 22 vuoden tauon jälkeen. Aloin käydä viikoittain jumalanpalveluksissa tuolloin 2-vuotiaan tyttäreni kanssa. Olen agnostikko kristinuskon yliluonnollisten väitteiden suhteen: en näe hyviä syitä uskoa niitä, mutten myöskään kykene esimerkiksi osoittamaan, ettei jumalaa olisi olemassa. Käytännön tasolla kirkossa käyminen tuntui tuovan elämääni hieman lisäsyvyyttä. Sunnuntaista tuli siis meille kirkkopäivä: lapseni leikki leluilla ja selasi kirjoja, kun itse lauloin virsiä ja kuuntelin saarnoja.
Osin Tuomiokirkon remontista johtuvista syistä käyntimme harvenivat tänä vuonna. Huomasin elämänlaatuni hieman kärsivän tauoista. Ilmeisesti kirkossa tapahtuvalla hiljentymisellä ja seurakuntaan kuulumisen kokemuksella oli todellinen yhteys hyvinvointiini.
Tänään istuimme jumalanpalveluksen ja huomasin tauon jälkeen kirkossa käynnin olleen itselleni maadoittavaa ja tarpeellista. Suuri osa kokemuksessa on meditoinnilla, johon olen vaihtanut virsien laulamisen. Sen ajan jumalanpalveluksesta, jota en käytä tyttärestäni huolehtimiseen, vietän pääosin tässä ja nyt. Tuon huomiota näkemääni, kuulemaani ja tuntemaani, välillä saarnan tai muun toimituksen sisältöä miettien.
Politiikka
Kuvatessani seuraavaksi poliittisen vuoteni tapahtumia, tarkoitukseni on esittää vain henkilökohtainen kokemukseni – ei tyhjentävää totuutta asioista. Tätä blogia lukeneet ovat mahdollisesti laittaneet merkille, että viimeinen vuosi on ollut minulle puoluepoliittisesti tuulinen. Olin 2025 keväällä ehdolla kuntavaaleissa vihreiden listalla. Poliittinen taustani on miltei kokonaan vihreissä: liityin puolueeseen 2016, jolloin kävin myös Lahden puoluekokouksessa, äänestettyäni pääosin vihreitä yli 10 vuotta sitä ennen.
Olen saanut vihreiden ehdokkaana kohtalaisen hyvin ääniä ja loppukaudesta 2017–2021 toimin Turussa puolueen varavaltuutettuna. Olen tukenut puolueen kampanjointia rahallisesti ja osallistunut pienellä panoksella puolueen erään presidentinvaalin strategiankin suunnitteluun. Olen kirjoittanut useita juttuja Verdeen.
Vaikeuteni vihreissä alkoivat viime kuntavaaleissa, kun huomautin puolueen viestinnälle, ettei biologinen sukupuoli ole spektri. Puolueen viestintä ja ohjelmatkin sisälsivät vaalikeväänä muitakin amerikkalaisen intersektionaalisen feminismin (kansankielisesti ”woken”) mukaisia muotoiluja, joita minun oli hyvää syytä olettaa etenkin miesten Suomessa hylkivän. Pyrin tuomaan eri tavoin esiin, että puolueen kannattaisi korjata kurssiaan maltillisempaan ja universalistisempaan suuntaan ihmisoikeusasioissa.
Vaalien jälkeen erosin puolueesta, tarkoituksenani liittyä kokoomukseen. Samoihin aikoihin kirjoitin kuitenkin myös esseen sosiaaliliberalismista, joka sai minut pohtimaan hyvinvointivaltion merkitystä. En henkilökohtaisesti koe, että kokoomus haluaisi hyvinvointivaltiosta eroon. Toisaalta en myöskään luota, että kokoomus pyrkisi säilyttämään Suomessa juuri sellaista hyvinvointivaltiota, jota pidän itse hyvänä. Kokoomus on vaalikoneissa minusta oikealle. Minulla ei ole puolueesta juurikaan pahaa sanottavaa ja olisin luultavasti saanut siellä hyvän vastaanoton. Koska siirtymä ei tuntunut luonnolliselta, jätin sen kuitenkin lopulta tekemättä.
Palasin, häntä koipien välissä, vihreisiin. Valtakunnallinen TalousVihreiden järjestö otti minut hyvin vastaan. Halusin selvittää, olisiko minun halutessani mahdollista asettua ehdolle eduskuntavaaleissa. Harkitsin kampanjaa tekoälymurroksen ja hyvinvointivaltion yhteensovittamiseen liittyvillä teemoilla. Ehdokkuuden yksi edellytys oli jäsenyys paikallisyhdistyksessä.
Paikallisen vaalitiimin kanssa keskustellessa selvisi kuitenkin, että ”wokea” arvostelleet kirjoitukseni olivat yhä tuoreina ainakin kahden puolueen paikallisen portinvartijan mielissä. Jäin käsitykseen, että kirjoitukseni olivat loukanneet ihmisiä puolueen kärkipaikkoja myöden. Yleisesti ottaen ”woken” arvostelu oli ongelmallista, koska se on puolueelle ”niin corea”.
Vastasin, ettei minun ollut tarkoitus loukata ketään ja esitin pahoittelut niille, joita olin loukannut. Eduskuntavaalien ehdokassopimus kielsi puolueen linjan arvostelun julkisesti tuntuvan sakon nojalla ja ilmoitin tietysti noudattavani sitä. En ollut tiennyt olevani mahdollisesti sopimuksen kanssa ristiriidassa aiemmissa vaaleissa, koska kukaan ei siihen tuolloin viitannut, enkä muistanut sen tarkkaa sisältöä.
Otin yhteyttä puoluejohtoon kysyäkseni, olivatko he todella loukkaantuneet kirjoituksistani. Kuten ehkä arvata saattoi, siellä koko blogista ei tiedetty mitään. Olin myös saanut kirjoituksista positiivistakin palautetta vihreissä arvostetuilta ihmisiltä. Päättelin että tapaukseni saattoi jossain määrin kytkeytyä puolueen eri valtablokkien väliseen köydenvetoon: osa vihreistä koki identiteettipolitiikan coreksi, osa, mahdollisesti pienempi, halusi siitä eroon.
Puolue alkoi kuitenkin tuntua ympäristönä liian haastavalta paikalta vaalien kannalta, joten peruin mahdollisen ehdokkuuden ja hain vain paikallisen Tieteen ja teknologian vihreiden, Viitteen, jäsenyyttä. Viite hylkäsi hakemuksen. Se oli minulle tälli, joka tuntui ensin yllättävältä ja sitten surulliselta. Koin vihreät poliittiseksi kodikseni ja olin ensin äänestänyt vihreitä ja sitten ollut jäsenenä ja ehdokkaana puolueessa yli 20 vuotta.
Näin päättyi siis urani vihreänä toisinajattelijana. Kun aloitin puolueessa, koin sen painopisteen olevan vielä jossain määrin universalistisessa liberalismissa. Talouspopulismi ja identiteettipolitiikka nousivat erityisesti 2020-luvulla. On klisee sanoa, ettei vihreitä erota enää vasemmistoliitosta. Tiedän monia yksittäisiä vihreitä, jotka eivät sopisi lainkaan vasemmistoliittoon. He eivät kuitenkaan ole vihreiden linjan kannalta kovin keskeisiä ja ainakin puolueen viestinnän valossa minusta näyttää, että puolueen linja on asettunut varsin vasemmistolaiseen asentoon.
Kun arvostelin linjamuutosta kirjoituksillani, pyrin puolustamaan sellaisen vihreiden liekkiä, jonka arvaukseni mukaan Osmo Soininvaara, Pekka Sauri tai Jyrki Kasvi olisivat kokeneet omakseen. Tein sen suorapuheisesti ja kirjoituksissani oli mukana turhauman tunnetta. Linjan muuttamisen sijaan tulin polttaneeksi sillat ihmisiin, jotka päättivät kohtalostani puolueen sisällä. Olisin voinut jäädä kirjoittelemaan Verdeen talousvihreänä ja toivoa puolueen löytävän ajatukseni ja muuttavan suuntaansa. Ruuhkavuosia elävänä pienten lasten isänä minulla ei kuitenkaan ole sellaiseen aikaa tai energiaa. Tällä kertaa jouduin oikeasti lähtemään vihreistä.
Koska olin jo luopunut kokoomuksesta, jäljellä oli oikeastaan vain yksi itselleni hyvä vaihtoehto. Hain jäsenyyttä Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. Antti Lindtmanin demarit vaikuttivat itselleni yllättävän sopivalta ympäristöltä. Puolue oli vaalikoneissa minusta vasemmalle, mutta linjaa oli korjattu Sanna Marinin ajoista kohti keskustaa. Kävin tutustumassa paikallisyhdistykseen ja huomasin hengittäväni demareissa huomattavasti vapaammin kuin vihreissä. Toukokuussa kävin puoluekokouksessa Tampereella. Tätä kirjoittaessa kuulun paikallisyhdistykseen ja virittelen uusia poliittisia ideoita nyt tässä ympäristössä.
Tekoäly
Valmistuin kesäkuussa myös maisteriksi matematiikasta. Opiskelin syventävissä opinnoissa enimmäkseen tekoälyyn liittyviä kursseja ja tein gradun, jossa vertailin kolmea koneoppimismallia toisiinsa. Elämässäni on ollut paljon menossa erityisesti vanhemmuuden saralla, joten käytin graduun yhteensä ehkä noin kaksi viikkoa. Sain kuitenkin kouraan paperit, joilla jatkaa tekoälyaiheen kanssa eteenpäin.
Myös työpaikkani vaihtuu INVEST-lippulaivasta EDUCA-lippulaivaan kesän päätteeksi. Uudessa työssäni olen tekemisissä datan kanssa, joka vaikuttaisi mahdollistavan kahden mielenkiinnonkohteeni yhteensovittamisen. Minua kiinnostaisi selvitellä, minkälainen yhteys vallitsee psykometriikassa tutkittavien latenttien piirteiden ja esimerkiksi kielimallien pohjana olevien transformereiden latenttien representaatioiden välillä. Psykometriikassa siis luodaan mallinnettavasta kohteesta eräänlaista profiilia. Samantapainen mallinnus tekoälypuolella voisi olla uudenlainen tapa katsoa kielimallin ”mustaan laatikkoon”.
En ole tietoinen, että kukaan olisi tutkinut asiaa ja maailmassa on ymmärrettävästi melko vähän ihmisiä, jotka ovat erikoistuneet sekä psykometriikkaan että moderniin tekoälytieteeseen. Jos saan kyseisen tutkimussuunnan pyörimään, saatan raportoida siitä lisää täällä tai Mielestämme-podcastissa.
Olen alkanut kirjoittaa tekoälyaiheesta myös kirjaa. Näen aiheen monella tavoin aikamme määrittävänä kysymyksenä. Se muuttaa valtioita, työelämää, teknologiasuhdettamme ja mahdollisesti ihmisyyttä ja elämän merkityksellisyyttä. Myös tästä minulla voi olla myöhemmin enemmän sanottavaa.
Yhdysvallat
Ensi kuun alussa matkustan viidettä kertaa Yhdysvaltoihin, tällä kertaa todistamaan sen 250. itsenäisyyspäivää. Matkan alla olen reflektoinut suhdettani maahan ja Yhdysvaltain kehityksen suuntaa.
Olen tehnyt reissuun liittyvää henkistä valmistautumista erityisesti kirjojen kautta. Kuuntelen tällä hetkellä American Nations -kirjaa, jossa Yhdysvallat kuvataan 11 melko erillisenä kansakuntana, jotka ovat olleet olemassa sen perustamisesta saakka ja säilyneet sitkeinä nykypäivään. Siten esimerkiksi matkustaessamme muutama vuosi sitten puolisoni kanssa junalla Bostonista New Orleansiin, kuljimme itse asiassa kuuden keskenään erilaisen kansakunnan läpi. Kirja on mielestäni yllättävän selitysvoimainen Yhdysvaltain sisäisten kulttuurierojen osalta ja on muuttanut tapaa, jolla katson maata.
Yhdysvallat on ollut minulle suhteellisen vakaa Euroopan turvallisuuden perimmäinen lukko ja läntisten arvojen puolustaja. Sen perustuslaki kantaa mukanaan valistusajan arvoja ja maan armeija on budjetin osalta ylivertainen kaikkien muiden maiden vastaaviin verrattuna. Lähes kaikki maailman suurimmat tekoälyfirmat pyörivät Yhdysvalloista käsin ja toistaiseksi myös lähes kaikki huippuyliopistot ovat amerikkalaisia. Olen ottanut kantaa nykyisen hallinnon vaikutukseen maan suuntaan. Viimeisen parin vuoden aikana nähty korruptio ja epäpätevyys on ollut ajoittain hankalaa katseltavaa. Toisaalta spontaani reaktioni Iranin ydinohjelmaa vastaan tehtyihin iskuihin viime kesänä oli ”luojan kiitos siellä on Trump vallassa” – pidin iskuja tarpeellisina, enkä uskonut, että Kamala Harris olisi tehnyt niitä.
Nykytilanteessa olen varovaisen optimistinen. Presidentin kannatus on melko matalalla ja näyttää todennäköiseltä, että välivaaleissa nähdään korjausliike. Institutionaalinen Yhdysvallat on toistaiseksi osoittautunut kestävämmäksi kuin katastrofiskenaarioissa. Pidän todennäköisenä, että valtio selviää stressitestistä. Eurooppalainen Nato ja EU ovat yhdentyneet ja ryhdistäytyneet aiempaan verrattuna. Trump ei ole enää suurin huolenaiheeni maailmanpolitiikan suhteen. Pidän suurimpana tuntemattomana tekoälyä.