Lainaan tähän alkuun, pitkästi, toista Oskaria Iltalehdessä. Palaan myöhemmin kirjoituksessani siihen, mitä ajattelen hänen näkemyksistään.
”Donald Trumpin uudelleenvalinnan suuri opetus on, ettei oikeistopopulistien menestystä ole ohjannut typerien maalaisrasistien väärä tietoisuus, vaikka moni yhä niin toivoo. Länsimaiden ihmiset aidosti haluavat sitä, mitä populistit tarjoavat.”
”Financial Timesin koostama data todistaa, ettei Trumpin valinta vuonna 2016 radikalisoinut oikeistoa vaan vasemmiston. Demokraatit unohtivat luokan, heittäytyivät kulttuurisesti kauas vasempaan ja työnsivät itse äänestäjänsä pois. Liberaalivasemmistolainen poliittinen oleminen oli juuri niin sietämätöntä ja ylimielistä kuin se näyttikin.”
”Uschanovin esimerkki vasemmiston kelvottomasta pelisilmästä oli nouseva nuorisopoliitikko Paavo Arhinmäki. Arhinmäki paheksui eräässä lehtihaastattelussa sitä, että vasemmistoliittoa kannattavat ”ydinvoiman puolesta taistelevat homofoobikot”, jotka ”äänestävät parisuhde- tai hedelmöityshoitolakia vastaan”. No, enää eivät kannata.”
”Vaikka vasemmisto on pysynyt vajaan 10 prosentin puolueena, sen äänestäjäkunta on vaihtunut 15 vuodessa lähes täysin. Kuvio on mennyt kuten Yhdysvalloissa. Entisestä työväenpuolueesta on tullut hyvyydellään poseeraavan korkeakoulutetun kaupunkilaiseliitin puolue. Samalla työväki on valinnut joukolla konservatiiviset arvot.”
”Vasemmiston uusi puheenjohtaja Minja Koskela on todennäköisesti Suomen paras esimerkki kaikesta siitä, mihin demokraatit kompastuivat. Hän on paatunut moralisti ja pyrkyrimäinen tosikko, joka esittää netissä kiusallisen läpinäkyvästi rentoa älykköä. Perässä kuilun reunaa kohti konttaa opportunistisesti vihreiden seuraava sukupolvi.”
”Trumpin toinen voitto on pöyristyjävasemmiston lopullinen tappio. Jeesustelun, järkyttymisen ja lässytyksen aika on ohitse. Syypäitä on uskallettu löytää peilistä.”
”Financial Timesin mukaan kaupunkilaiset liberaalit puhuvat läpeensä vierasta kieltä, joka karkottaa äänestäjät, sillä kuka nyt ottaisi tosissaan ihmisen joka käyttää tosissaan sanaa ”toksinen”.”
””Wokesta” vaikeneminen Kamala Harrisin tavoin ei enää riitä, vaan sitä pitää alkaa avoimesti vastustaa. Muutoin sen ylilyönneistä ja sekoiluista maksetaan poliittisia lunnaita vielä vuosikaudet – ihan kuin taistolaisuudestakin.”
”Filosofi Gray tiivistää, että rasismin ja seksismin todellinen uhri olikin se edistyksellinen eliitti, joka luuli, että niihin keskittymällä voi päästä valtaan. Samalla he unohtivat oikean politiikan ja hävisivät lopullisesti.”
…
Tänä keväänä kuntavaalit sujuvat varsin toisenlaisissa tunnelmissa kuin 2021, jolloin ei ollut nykyisenlaajuisia sotia Ukrainassa tai Gazassa ja Yhdysvaltojen hallinto ei tuonut mieleen Unkaria tai Venäjää. Eurooppa on siirtynyt eksistentiaalisen poliitikan tilaan: mielessä on päällimmäisenä Venäjän uhka ja oman maan turvallisuus. Uutena huolena on Amerikan epäluotettavuus ja luisuminen epädemokraattisuuteen. Euroopassa kaivataan yhtenäisyyttä ja voimaa. Paikallispolitiikan keskustelut eivät kykene vallitsevassa maailmantilanteessa irrottautumaan laajemmasta kontekstista kuin osin.
Vihreät on ottanut kunta- ja aluevaaleissa tavoitteekseen kilpailla perussuomalaisten kanssa siitä, kumpi saa suuremman kannatuksen. Sen seuraukset ovat olleet puolueelle epäsuotuisat. Asettumalla perussuomalaisten vastakohdaksi vihreät valuu herkästi kulttuurisotaan, jossa on vain häviäjiä. Sen progressiivisen siiven avaukset saavat paljon näkyvyyttä ja voimistavat entisestään kuvaa, että vihreät on intersektionaalisten aktivistien puolue, joka viestii lähinnä ydinkannattajilleen.
Näkisin mieluummin vihreät kilpailemassa kokoomuksen kanssa siitä, kumpi on aikuisten puolue. Kumpi on vastuullisempi, tekee hyödyllisempiä avauksia Euroopan turvallisuuskeskustelussa, keksii markkinoille parempaa käyttöä hallinnossa tai rakentaa parempia argumentteja liberaalin demokratian ja oikeusvaltion puolustamiseksi. Näin tekisi pääministeripaikan jollain aikavälillä haluavan yleispuolueen johto.
Kilpailu perussuomalaisten kanssa on kuin perheen lasten välinen kinastelu siitä, kumpi pääsee autossa eteen istumaan. Pikavilkaisulla persut twiittaavat tällä hetkellä ”ideologisen hubbabubban” poistamisesta kouluista ja oikeudesta suomea puhuviin hoitajiin. En kiistä pointtia molemmissa, mutta kyseessä ovat toissijaiset fokukset, ja muotoilujen tarkoitus on aktivoida äänestäjiä kulttuurisotaan herättelemällä kiukkua progressiivisia poliitikkoja kohtaan.
Samaan aikaan Vihreät on päättänyt, että kolme viikkoa ennen vaaleja on oikea aika leimata äänestäjät rasisteiksi. Pyysin GPT:tä poimimaan maita eri puolilta planeettaa ja arvioimaan, kuinka rasistisia ne ovat välillä 0-100. Sain tällaisen listan:
Lopputulemana GPT arvioi näin:
Suomessa on jonkin verran rasismia. Afrikkalaistaustaiset ihmiset ovat raportoineet kokevansa Suomessa enemmän rasismia kuin Euroopassa keskimäärin. Tutkimuksessa ulkomaalaistaustaisilla nimillä oli Suomessa vaikeampi saada kutsua työhaastatteluun. Saman tutkimuksen tuloksissa myös sukupuolen osalta miehiin kohdistuva syrjintä oli paikoin voimakkaampaa kuin etnisyyden pohjalta tapahtunut. Irakilaiset naiset saivat kutsun kaksi kertaa todennäköisemmin kuin irakilaiset miehet. En ole nähnyt kenenkään nostavan tätä esiin.
Suomi on kuitenkin huomattavan turvallinen ja lainsäädännöltään robusti maa rasismista huolissaan olevan näkökulmasta. Ilmiötä ei ole saatu nollaan, mutta tilanne on parantunut paljon, eikä kukaan vähemmistön edustaja haluaisi palata ajassa edes 2000-luvulle. Kuten GPT:n taulukko antoi viitettä, on myös vaikea löytää vertailumaita, joissa tilanne olisi olennaisesti parempi. Ennemmin moni maa toivoisi olevansa Suomen tilanteessa.
Vihreät näkyy sosiaalisessa mediassa tällä viikolla kuitenkin ”SUOMI ON RASISTINEN MAA. Se ei ole mielipide vaan totuus”-viestillä. Tyyli on sama kuin aiemmassa ”Päivän tieteellinen fakta: SUKUPUOLIA ON ENEMMÄN KUIN KAKSI”-postauksessa. Otetaan väite, jonka voi tulkita monella eri tavalla ja jonka totuus riippuu valitusta tulkintatavasta. Sen jälkeen linjataan, että kyseessä on kiistämätön totuus. Olen jo sanonut mitä tällainen viestintätapa nähdäkseni tekee tiedepuolueen maineelle.
Odotan vihreiltä oikeastaan vain yhtä asiaa, mutta se on sen verran iso ”ask”, etten tiedä tulenko sitä koskaan saamaan. Se on alla olevan suorakaiteen keikauttaminen 90 asteella. (Nelikenttä on Hesarin vaalikoneesta ja Atte Harjanteen sijainti jäi kuvittamaan vertailua.)
Karkea arvioni vihreiden viestinnän ja politiikan painopisteistä on kuvattu punaisen suorakaiteen sisään. Nykyisellään painopiste on liberaalissa, tyypillisesti progressiivisessa vasemmistossa. Yleispuolueen asema edellyttäisi, että mukana olisi paljon maltillisia ihmisiä poliittisesta keskustasta ja kunnon edustus liberaalioikeistosta. Tämän porukan tavoittamiseksi puolueen viestinnän tulisi alkaa houkutella heitä. Tätä porukkaa houkuttelisi esimerkiksi juuri kilpailu kokoomuksen, ei perussuomalaisten, kanssa. Jos kokoomukseen keskittyminen tuntuu vievän vihreitä liian oikealle, puolueen olisi myös mahdollista, Soininvaaraa lainatakseni, nokittaa SDP:tä olemalla AY-politiikassa ryvettymätön hyvinvointivaltiota kannattava puolue.
Vaaleihin on tosiaan kolme viikkoa aikaa. Palatakseni Oskari Onniseen, minulla on kalvava huoli, että hän kirjoitti tarkkanäköisimmän tilannekuvan puoluekentästä jo marraskuussa. Onninen kuitenkin kirjoitti pitkälti Amerikan vaalien jälkeisen ensituntuman perusteella, eikä kirjoitusta voi pitää datapohjaisena argumenttina samalla tavalla kuin Ezra Kleinin ja David Shorin tiistaina esittämää loistavaa analyysiä siitä, miksi Yhdysvaltain demokraatit hävisivät viime vaaleissa.
Itselleni tärkein kuva oli tämä, joka kertoo, että äänestäjien luottamus puolueeseen oli mennyttä. Se on iso asia, eikä sitä saa helposti takaisin. Uskon, ettei esimerkiksi vihreissä vielä tiedosteta, kuinka suuri vaikutus amerikkalaisen identiteettipolitiikan tuomisella puolueen viestintään on ollut koulutettujen ihmisten luottamukselle puoluetta kohtaan.
Toinen kiinnostava kuvaaja näytti, että valkoisten äänestäjien preferenssi on pysynyt kahdeksan vuotta suurinpiirtein muuttumattomana. Trump voitti vaalit keikauttamalla valtavan määrän eri vähemmistöihin kuuluvia äänestäjiä, erityisesti latinoita, puolelleen. Yhdysvaltojen etniset vähemmistöt eivät kokeneet vuosien 2016-2024 demokraattien enää edustavan heitä kovin hyvin ja alkoivat etsiä pakoreittejä.
Kolmantena mielenkiintoisena asiana Trump voitti lähes kaikki demografiset ryhmät 18-vuotiaiden ikäluokassa: valkoiset miehet, valkoiset naiset sekä etnisten vähemmistöjen miehet. Tulossa on siis ”tiedostavuuteen” hyvin kyllästynyt ikäluokka, ainakin Yhdysvalloissa.
Neljäntenä huomiona, että sukupuolien välille on revennyt iso kuilu 20-vuotiaissa amerikkalaisissa. Pojat ja tytöt eroavat yli 20 %-yksikköä siinä ketä äänestivät, kun kaikissa muissa ikäluokissa on tasaista.
Viimeisenä kuvaajana vielä asioiden tärkeysjärjestys. Yhdysvalloissa eniten painoi arkinen talous, seuraavaksi eniten turvallisuuspolitiikka.
En tiedä kuinka kunta- ja aluevaalit sujuvat vihreiltä tällä kertaa. Olen muiden tavoin laittanut merkille, että kannatus on laskenut tasaisesti nyt vuosien ajan. Periaatteessa puolueen pitäisi saada epäsuositun hallituksen oppositiona toimimisesta vetoapua. Koska viestinnän painopisteet ovat kuitenkin yhä mitkä ovat, olisin ylltättynyt, jos lasku oltaisiin saatu padottua. Olisi hienoa, jos puolueen ei tarvitsisi käydä aivan pohjalla, ennen kuin viimeisen puolen vuoden aikana esittämäni näkökohdat löytäisivät puolueessa vastaanottoa.