(Oras Tynkkysen instagram-päivitys 20.12.2024)
Petteri Orpon hallituksen aloittaessa 2023 Suomessa vallitsi kohtalaisen laaja konsensus siitä, että valtiontaloutta tulee sopeuttaa kuudella miljardilla yhden hallituskauden aikana ja kaikkiaan yhdeksällä miljardilla. Luvut tuotti viime hallituksen aikainen valtionvarainministeriö ja vihreätkin otti kuuden miljardin sopeutustarpeen vuoden 2024 vaihtoehtobudjettinsa lähtökohdaksi.
Orpon hallitus julkaisi budjettinsa, joka sisälsi neljä miljardia leikkauksia ja kaksi miljardia ”muita” sopeutustoimia, käytännössä uskoa talouskasvuun. Talous ei lähtenyt kasvuun ja alijäämä repesi kolmesta prosentista yli neljään. Leikkauksista vastannut hallitus joutuu ottamaan ensi vuodelle 12 miljardia euroa uutta velkaa ja Suomen valtionvelka on noussut yli 80 prosentin, vaikka sen piti jäädä seitsemäänkymmeneen.
Suomen velkaantuessa kaikki muut Pohjoismaat ovat maksaneet enimmät velkansa pois. Ruotsin, Tanskan ja Norjan velat istuvat 30 ja 40 prosentin välimaastossa ja muiden Pohjoismaiden BKT:t ovat repineet Suomeen kaulan, keskimäärin lähes 50 %, joka todennäköisesti näkyy jo korkeampana elintasona. Suomi on yksin matkalla kohti Euroopan velkaantuneempien talouksien lukuja ja korkeita lainanhoitokuluja. Varoittavat esimerkit USA ja Italia, jotka antoivat velkojensa paisua, joutuvat käyttämään lähes 10 % budjeteistaan pelkkiin korkoihin, mikä Suomessa tarkoittaisi, että joka vuosi pitäisi ottaa koko 2023 kestävyysvajeen kokoinen laina pelkkien korkojen maksuun. Suomi on toki näistä luvuista yhä kaukana.
Vihreät on Sofia Virran johdolla viestinyt erityisen vahvasti, ettei leikkaisi lapsilta, nuorilta tai köyhiltä. Sosiaalihuollon leikkaukset pystyisi Virran mukaan kattamaan korottamalla kaivosveroa. Sanotaan, että niin olisi tehty. Budjetti olisi edelleen 12 miljardia euroa alijäämäinen ja kolmen prosentin ”tarkkailuluokka”-rajaankin olisi matkaa neljä miljardia. Vihreät ei vaihtoehtobudjeteissaan ole onnistunut kertomaan, mitä taloudelle pitäisi siinä maailmassa, jossa kestävyysvaje katetaan, tehdä.
Vuoden 2024 budjetissaan Vihreät leikkasi miljardin, nosti veroja kahdella miljardilla ja jätti kolme miljardia talouskasvun hoidettavaksi. Tänä vuonna uusia veroja olisi tullut vajaa kaksi miljardia ja leikkauksia alle miljardi. Uutta rahaa luvattiin kahden ja puolen miljardin edestä lukemattomiin eri kohteisiin. Enemmistö suomalaisista kuitenkin äänesti viime vuonna valtaan hallituksen, jonka toivottiin sopeuttavan taloutta. Kokoomus ainakin tekee, mitä siltä odotettiin ja mitä se lupasi. Monen mielestä sen tapa toimia on brutaali. Orpon leikkauspolitiikan uskottava arvostelu edellyttäisi juuri rehellisiä vaihtoehtobudjetteja, jotka realistisesti kertoisivat, mistä sitten leikataan ja miten paljon.
Vihreät ei ole tässä onnistunut tavalla, joka tyydyttäisi liberaalia äänestäjää, joka haluaisi äänestää vihreitä, mutta välittää Suomen taloudellisesta kantokyvystä. Minä haluan, että Suomen taloutta hoidetaan samalla tavalla kuin muidenkin Pohjoismaiden ja että elintaso täällä säilyy kilpailukykyisenä niiden kanssa. En halua, että talousennusteita tehdään toiveajattelun varaan. Jos sopeutustarve on kuusi miljardia, haluan, että taloutta todella sopeutetaan kuudella miljardilla, eikä potkita tölkkiä tietä pitkin niin, että seuraava hallitus on vielä vaikeammassa paikassa.
Nykyinen vasemmistolainen populismi leikkauspolitiikassa alleviivaa vihreiden asemaa 7-8 prosentin kannatuksen puolueena, jota on vaikea erottaa vasemmistoliitosta. Puolueessa on varmasti eriäviä äänenpainoja. Niitä pitäisi olla paljon enemmän ja niiden pitäisi kuulua paljon kauemmas. Perussuomalaiset Suomen hallituksessa ei ole optimaalinen tilanne ainakaan itselleni. Teemu Keskisarjan ja muiden persujen 612-osallistumiset ovat puolueelle häpeäksi. Kannatan EU:n maksimi-integraatiota ja haluan nähdä vallassa mieluummin ylipäteviä teknokraatteja kuin viitasaarelaisia sahureita. Silti on pakko todeta, että Riikka Purra on osoittanut velkaantumisen hillitsemisessä vastuuntuntoa ja toimintakykyä tavalla, jota en ole vasemmalla laidalla nähnyt.
Nykytilanteessa minä en toivo, että Suomen hallitus kaatuu. Suomessa tulee olla jokin toimintakykyinen hallitus, joka sopeuttaa taloutta valtionvarainministeriön arvion mukaisesti. Kieltäytymällä esittämästä uskottavia leikkauslistoja vihreät eivät tällä hetkellä osoita vaadittavaa kyvykkyyttä tehtävään tarttumiseen. Toivon, että tilanne muuttuu. Ja pyrin tietysti omalla viestinnälläni aktiivisesti vaikuttamaan tilanteeseen. Seuraava hallitus voi hyvin olla sinipuna, jossa vihreillä on salkkuja. Sopeutustarve jatkuu silläkin kaudella. Nyt on korkea aika alkaa katsella haastavaa tilannetta realistisesti.
Tätä lukiessa voi herätä kysymys miksi sitten olen ehdolla vihreissä. Mikä minut erottaa kokoomuslaisista? Vastaus on, ettei minua erota kokoomuksen liberaalisiivestä juuri mikään. Eikä sinisistä demareista. Eikä monista RKP:laisista (paitsi huonompi ruotsi). Olen ehdolla vihreissä, koska haluan palauttaa puolueen laajaksi yleispuolueeksi, jolla on vankka jalansija poliittisen nelikentän oikeistoliberaalissa neljänneksessä, jonka lähes kaikki puolueet ovat hylänneet. Kokoomuksen lähentyminen perussuomalaisten kanssa ja SDP:n ryntäys vasemmalle Marinin aikana ovat tehneet puolueista vähemmän houkuttelevia kaltaisilleni markkinamyönteisille globalisteille. Ja olen luonut juureni vihreisiin vuosia sitten. Haluan nähdä, onko puolue muuntautumiskykyinen.