Miksi en äänestänyt vihreitä

Syyskuussa 2017 vihreiden kannatus oli 17,8 % ja näytti mahdolliselta että se ohittaa kokoomuksen ja nousee Suomen suurimmaksi puolueeksi. Touko Aalto oli valittu puheenjohtajaksi kesällä ja hän näytti mahdolliselta seuraavalta pääministeriltä. Samoihin aikoihin lounastin suomalaisen pörssiyhtiön keskijohdossa työskentelevän sukulaiseni kanssa, joka aikoi asettua ehdolle eduskuntavaaleissa vihreiden listoilla. Kannustin häntä toteuttamaan aikeensa ja fiilistelin, että 1) poliittiseen keskustaan kuuluvat, 2) elinkeinoelämämyönteiset, 3) liberaalit 4) miehet ovat juuri mitä vihreät tarvitsee laajentaakseen liittoumaa, lohkoakseen kokoomukselta ääniä ja aikuistuakseen pääministeripuolueeksi.

https://cdn.shopify.com/s/files/1/2080/0873/files/Monopoly-man.jpg?9858906551422760077
Ilmastotalkoiden mahdollinen osallistuja

Tammikuussa 2022 voi sitten todeta miten kävi. Twitteriä selatessa itselleni näyttää, että nykyisin puolueen nimi tulee usein vastaan identiteeteistä huumaantuneissa (she/her) kiukkuisissa profiileissa, joiden kyky liittoihin, laajentumiseen tai yhteisen ihmisyyden tunnustamiseen ei vaikuta kummoiselta. Muuten ovi on käynyt vain yhteen suuntaan ja siitä ovat astuneet ulos 1) poliittiseen keskustaan kuuluvat, 2) elinkeinoelämämyönteiset, 3) liberaalit 4) miehet. Jos vihreät haluaa vielä joskus uusia lähes onnistuneen nousunsa Suomen suurpuolueiden joukkoon, sen pitää saada houkuteltua nämä ihmiset takaisin.

Omaa taustaani voin avata sen verran, että olin vielä viime kaudella Turun vihreiden varavaltuutettu. Olen äänestänyt vihreitä yli kymmenen vuotta putkeen ja kuulunut puolueeseen vuosia. Aluevaaleissa äänestin kuitenkin demareita ensimmäistä kertaa sitten Tarja Halosen presidenttiehdokkuuden. Jos kyse ei olisi ollut terveydenhuollon tulevaisuudesta demarin tilalla olisi voinut olla kokoomusehdokas.

Hyvinvointivaltion ja ilmaston ystävänä en ainakaan itse haluaisi äänestää kokoomusta. En kuitenkaan löydä Suomesta toista suoraselkäistä liberaalipuoluetta ja vihreiden identiteettilarpille en halua ilmaista edes välillistä tukea. Yhdysvaltojen demokraattipuolue on äskettäin alkanut oppia samaa läksyä saatuaan äänestäjiltä identiteettipolitiikalle täystyrmäyksen. Vaalitappioiden syy oli “stupid wokeness”, kuten tunnettu demokraattistrategi asian tiivisti.

Minua kiinnostaa puolueen kyky ottaa vastuuta yhteiskunnan kaikkien jäsenten asioista ja sen kyvyn pitää kuulua ja näkyä kun puolueen edustajat puhuvat. Viestin pitää kieliä koko väestön intressin ajamista ja valmiutta laajoihin liittoumiin. Jaettu ihmisyys, liberaalit arvot ja positiivisen kautta lähestyminen ovat hyvä lähtökohta ja nostivat vihreät kerran huipulle. Tie on yhä sama.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *